Voivoi. Pihla pieni on ontunut toista etusta lauantaista saakka. Torstaina ja perjantaina katsoin, että saattaisi olla vähän epäpuhdas. Perjantain riehakkaat palloleikit kostautuivat sitten näin, kun en ollut varovainen Tuo vielä riehuu siihen malliin, ettei sitä epäpuhtautta tai ontumista huomaa helposti. Pitkän levon, kuten nukkumisen jälkeen se on kuitenkin selvää. Kopeloin jalan läpikotaisin, mutten löytänyt kipukohtaa. Turvotusta ei ole ja koira on oma reipas itsensä ja syö hyvin.

Tänään käytiin sitten tottiskentällä kääntymässä sen verran, että Johanna tunnusteli jalan läpi ja kokeili vielä selän ja niskan. Mitään ei tunnu löytyvän...Venytykseen vähän reagoi, muttei ontunut sen jälkeen sen enempää. Tänään nyt kuitenkin oli parempi jo kuin eilen. Neuvoksi saatiin lepoa ja röntgeniin ensi viikolla jollei parane.

Riehuminen on kielletty, joten sallituksi jää vain jälki. Tein tänään yhden ruudun ja lopuksi vielä kolmion, josta lähti lyhyt, n.10 askeleen jälki. Haisteli kolmion läpi ja lähti hienosti eteenpäin jäljelle. Muutaman askeleen jälkeen minulla oli tullut isompi väli ja kesti pienen hetken jatkaa takaisin jäljelle. Laitoin joka askeleelle aika reilusti makkaraa, jotta malttaisi vähän hitaammin ja loppuun vielä isompi satsi. Nuuski tarkkaan kaikki askeleet. Aika hienosti meni ja Pihla tuntui olevan tyytyväinen! On kyllä nuuskuttaminen ihan Pihlan juttu

Kyllä huomaa, että neiti ei saa päivittäistä parin tunnin lenkkiä ja aktivointia. Eilen oli tuhottu nahkahanska ja tänään löytyi häkistä kenkää rouskutteleva, kovin tyytyväinen vandaali. Kaikkea mahdollista muutakin vaatetta yritetään syödä tai ainakin nakerrella ja vaikka suoraan minun päältäni jos olen pukemassa! Röyhkeys on kyllä kasvanut eksponentiaalisesti tuolla vintiöllä. Pihlahan ei siis tähän menessä ole tuhonnut mitään, ei se ole varmaan edes tajunnut kuinka kivaa on askarrella. Kotona vaan hengaillaan ja nukutaan. Ja nyt se on kuin mikäkin puuha-pete!

Eilen äidin luona kylässä sai kyytiä kaikki kengät ja irtaimisto mikä suuhun mahtui. Kissatkin olisivat saaneet kyytiä, jos olisivat uskaltaneet piiloistaan ulos. Pihla piti sellaiset haukkukonsertit ja leikkiinkutsut niille, etteivät varmasti enää koskaan tule lähelle. Aiemmin nuo siis ovat olleet kohtuullisen sulassa sovussa samassa tilassa...Pihla myös komensi äitiä leikkimään, hau-sanalla. Äiti ei oikein ymmärtänyt? Vaikka kuinka tökki kainaloon ja hyppi päälle ja röyhkeili. Kumma juttu.

Yritetään tässä sitten viikko pärjätä ilman kunnon lenkkiä ja muuta riehumistoimintaa. Paljon raakoja luita sekä jälkeä ja muuta aivojumppaa, toivottavasti selvitään ilman, että on kämppä remontissa.

Loppuun vielä arkistosta kuvaa, kun ontuvasta Pihlasta nyt ei kuvia viitsi ottaa. Jäljeltä voisi joku päivä yrittää.