Tänään oli sitten ekat tottikset ulkokentällä. Piti päästä avautumaan, niin huonosti ne meni. Ei olla sitten ehkä kohta pariin viikkoon tehty mitään ja mentiin sitten suoraan ottamaan häiriötä. Yritettiin vain parin askeleen seuraamista ja voi elämä että koira tuijotti ihan kaikkea muuta, paitsi minua. Laitin hiukan tiukemmin Pihlan persukseen vauhtia ja mitä sainkaan takaisin, neiti protestoi ihan kunnolla haukkumalla takasin. Lopulta tarvi vain hipasta päälakea, että rähjäsi vastaan. No, koko tilanne meni ihan käsille, en saanut koiraan kunnon kontaktia millään ja muutenkin tuntui etten osannut tehdä mitään oikein...Otsan rypistysLisäksi mä olen niin kömpelö kroppani kanssa ja valivalivali. Loppuun kuitenkin leikittiin pallolla ja autoon...Byhyyy, miks mä olen näin huono ohjaaja. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin ehkä siltä nyt vähän löytyi jotain viettiä. Taitava ohjaaja vaan sais sen suunnattua oikeaan työskentelyyn.

Nyt pitää lopettaa tämä valittaminen ja yrittää miettiä treeniä läpi ja mitä tekisi asialle.