Tänään oli pitkään jännitetyt ja viikkoja odotetut ekat viralliset näyttelyt. Maha olikin ollut sekaisin jo pelkästä ajatuksesta pidemmän aikaa...Pihla oli todella reipas heti alusta asti- suorastaan kummallisen reipas. Häntä pystyssä koko ajan eikä korvat yhtään luimussa. Poseeraukset meni ihan kivasti, tosin veikkaan että olisi ollut parempi jos joku toinen olisi esittänyt ja Pihla olisi tapittanut minua. Mutta kuitenkin ihan hyvin, suht ryhdikkäästi se seisoi. Ravi meni paremmin kuin ikinä. Pihla ei repinyt keskelle kuten yleensä, vaan nätisti porhalsi ravilla vieressä. Tuloksena oli siis junnunarttujen ERI2, eli erinomainen. Tavoitteena oli selvitä hengissä, joten meni ihan yli odotusten

Pari kuvaa kehästä:

Ja hieno likka nauhoineen, poseerata ei olis enää jaksanu :

Tässä vielä arvostelu, tuomarina Gabriela Ridarcikova, Slovakia. Arvostelu: Elegant female. Slightly long in body. Nice head. Elegant, long neck. Good depth of chest. A bit straight angulation in front- excelent behind. Good coat and color. Moves well.

Tuota rungon pituutta olin ennestään pohtinut, sillä tiedostin kyllä, että Pihlalla on hiukan turhan pitkä runko. Dobbereiden pitäisi olla neliömäisiä. Mutta ei se koiraa huononna, minusta muuten todella hyvä arvostelu Toinen mikä oli aika silmiinpistävää, niin Pihla oli todella iso narttu! Iso tyttö...

Näyttelyn jälkeen käytiin moikkaamassa Rauman poikakaveria, saksanpaimenkoiramix Remoa. Hetken mukana juoksi myös 12-vuotias portugalinvesikoira Rompe, mutta nuoren neidin liehittely on vanhalle herralle vähän liikaa Kaikki kolme:

Remo antaa neidolle pusun, ei takaa-ajatuksia :

Ja kuvauksellinen Remo vielä yksin:

Kyllä oli mukava päivä! Illalla kävästiin vielä tallilla ja Pihla tuntuu väsyneeltä mutta onnelliselta Tuntuu, että meillä on kovasti parantunut suhde Pihlan kanssa ja olen kyllä kovin iloinen siitä.