Elämä kahden dobberin kanssa on alkanut ottamaan omat arkirutiininsa. Tytöt keskenäänkin ovat alkaneet löytää yhteisen sävelen, välillä ne ovat niin hellyyttäviä. Mila makaa selällään tai kyljellään Pihlan etujalkojen välissä ja Pihla kirputtaa Milan korvaa. Mila taas puolestaan roikkuu piraijana Pihlan nahassa kiinni, mutta Pihlan pinna on välillä hämmästyttävän pitkä. Kauaa en kyllä katsele kuumumista, siinä vaiheessa Pihla pääsee koiraportin taakse makkariin rauhassa nukkumaan. Nämä hetket ovat muutenkin hyviä, Milakin usein rauhoittuu koppaan nukkumaan tai sitten leikitään yhdessä.

Luoksetulot Milan kanssa sisältyvät jokapäiväisiin harjoituksiin. Toistaiseksi lähinnä sisällä, mutta mahdollisuuksien mukaan myös ulkona aina kun pystyy. Viimeksi tänään Sanna auttoi pitämällä Milasta kiinni, ja oli kuulemma tytöllä ollut kohtuullisen kova kiire ja joku ääntelykin tullut Tänään tehtiin myös Milan ekat jälkiruudut. Mila kiinnostui heti siitä, mitä maasta löytyi ja nuuskutteli tarkkaan. Kerran eksyttiin ruudusta, mutta hienosti palattiin takaisin ja kehut päälle. Lähdettiin ruudusta iloisin mielin takaisin autoon "kesken kaiken", eli ruutuun jäi vielä namia. Teimme kaksi ruutua ja toisella kerralla jo huomasi että intoa oli enemmän ja varmaan muistikuva, että hei, tuolla on jotain.

Pihlan kanssa tehtiin pari tottispätkää. Pidempää seuraamismatkaa ja luoksetuloa läpijuoksuna. Havahduin viimeksi hallissa meidän ongelmaan, luoksetulossa ei ole vauhtia ja asentokin on ihan vänkyrä! Lähdetään korjaamaan ensin sitä vauhtia ja sitten vasta tekniikkaa. Seuraaminen oli tosi hyvää, energistä ja Pihla ei ottanut häiriötä "henkilöryhmästä" eli Sannasta jota kierrettiin ympäri Sinänsä ihmettelin, ettei kummempaa häiriötä syntynyt, sillä itsessään Sannan moikkaaminen on Pihlalle jo palkka. Pihlalla oli ihan mielettömästi virtaa ja tekemisenhalua, olisipa aina näin! Pari kuukautta ennen juoksuja on tätä parasta aikaa, kaikki muu on sitten jotain aivan muuta. Toivottavasti saisin leikkauksen jälkeen tämän toimivan ja iloisen ihanan Pihlan.

Huomenna korkataan esineruutu talven jäljiltä, saa nähdä! Joko menee tosi hyvin tai sitten ihan ketuiksi.

Kuvia