Pyörähdettiin tänään Pihlan kanssa mätsäreissä kupittaan kaivokentällä. Tarkoituksena oli taas hakea vähän varmuutta virallisiin näyttelyihin Porukkaa ei ollut aivan mahdottoman paljon, joten päätin osallistua. Minä kun olen niin kärsimätön odottelemaan..Alku oli oikea katastrofi, Pihla pelkäsi liehuvia näyttelykehää ympäröiviä nauhoja ja läähätti hermostuneesti. Mikään nami ei kelvannut ja kaikki oli kamalaa. En tiennyt, mitä tehdä, joten aloin antamaan Pihlalle yksinkertaisia tehtäviä. Istu-maahan toistoja miljoona ja kovasti kehuja vaikkei nami maistunutkaan ja mamin kanssa sai hyppiä ja riehua. Kohta Pihla unohti jänskätyksen ja alkoi keskittyä minuun...jee Kehään päästessä Pihla alkoi näyttää parastaan, poseerasi hienosti häntä ylhäällä ja reippaana. Namitkin alkoi maistumaan. Ravi ei ollut parasta mahdollista, sillä Pihla yritti vetää keskelle päin, mutta tuomari silti kehui että on todella hieno ravi. Muutenkin saatiin palautetta, että ollaan hyvin harjoiteltu Olin tyytyväinen, sillä me ollaan ihan oikeasti harjoiteltu ja paljon. Lisäksi Pihla antoi tuomarin tarkastaa hampaat ja muun kropan todella hienosti, ei tietoakaan arkuudesta, mitä aiemmin on ollut. Niin siinä sitten kävi, että saatiin punainen nauha, eli parempi parista! Punaisten kehään mentäessä en enää uskonut sen enempään menestykseen, mutta niin siinä tippui koiria yksitellen, kunnen juostiin viimeisinä yhden collien kanssa. Collie oli vanhempi konkari ja oli ansainnut voittonsa, me tultiin toiseksi

Saatiin muuten palkinnoksi jotain Royal Caninin mini dog foodia, näytti ihan kissanruualta

Ylpeä Pihla:

Minäkin polvivaivaisena menin koiran esittämään, hullua. Mutta kannatti!