Sain kepon vihdoin innostumaan hiihdosta koirien kanssa. Ja paljon innostuikin! Puhutaan koko ajan vain siitä että koska seuraavaksi hiihdetään.  Koirilla on Turussa yhdellä radalla kaksi hiihtovuoroa viikossa ja mietittiin, että jos päästäisiin nyt ainakin kerran viikossa hiihtämään, kun muita vetojuttuja (pulkka, kelkka) on lisäksi n.2krt viikossa.

Ensimmäinen hiihtokokeilu oli Ruskolla yhdellä auratulla metsätiellä josta on kuvatodisteitakin. Ensimmäisessä lähdössä tyhjälle Pihla hieman epäröi (kuten juostessakin ilman jänistä), mutta tajusi suht pian lähteä vetämään. Eka kierros oli sujunut hyvin. Toisella kierroksella Pihla taas lähti hyvin ilman epäröintiä, mutta oli kuulemma vähän himmaillut ylämäessä.

Mila veti vain yhden kierroksen, nuoren ikänsä takia vähän säästellään. Mila lähti ilman mitään ongelmia kuin höyryveturi tyhjälle, mikä oli kyllä aika hienoa. Milan pohjathan vetoon tähän mennessä on ollut vain jäniksen perässä juokseminen tai tuplavaljakossa Pihlan kanssa vetäen. Se ei ole siis koskaan juossut yksinään ja lähti kuin konkari ikään! Se oli myös vetänyt loppuun asti täysiä yhtään hidastamatta ylämäetkin.  Kuvia hiihtoreissusta ja tuplavaljakosta:

Mila:

Tuplavaljakko (eri kertoina): Päässä tytöillä greyhound kopat, jotka mahdollistavat suun aukaisun ja hengittämisen hyvin. Tuplavaljakossa nousee "lievästi" aggressiot pintaan lähdössä ja ilman koppia tulisi pahaa jälkeä...

Pihlalla on tuplavaljakossa ollut käytössä vanhat huskyvaljaat, jotka ikävä kyllä valuvat kainaloon. Tilauksesta tulikin juuri uudet non-stop valjaat, joita käytetään tästä lähin.   Pihlalle Zero DC valjaat L-kokoa ovat täydelliset, kaula-aukkoa lukuunottamatta. Se kuristaa liikaa. Milalle siirtyvät nuo perintövaljaat, mutta sillekkin ne ovat vielä vähän isot. Olettamuksena tietysti on, että Milalle tulee vielä massaa.