Noniin, meillä on siis tämä ongelma, kapulamörkö. Kapulamörkö sai alkunsa siitä kun leikkikapulan pallopää osuivahingossa Pihla neidin silmään. Pihla neiti taas sai slaagin ja oli varma että kapula on vaarallinen ja on syytä ryhtyä toimintakyvyttömäksi.

Ongelmaa on lähdetty ratkomaan sillä, että kapula annetaan aina kotiin tultaessa Pihlan kanniskeltavaksi. Pihlalla on pakkomielle saada kantaa jotain kun tulen kotiin, joten miksei kapula. Sillä päästiinkin yli kapulapelosta ja seuraavaksi siirryttiin ihaniin broilerpyöryköihin ja tehtiin noutoa niin, että istutin Pihlan, kapula puoleen väliin matkaa ja siis tuominen vain yhteen suuntaan. Kyllä Pihla tietää tuo-käskyn ja homma on nyt hanskassa. Ruokailun yhteyteen koitin kapulaa ujuttaa myös, kuten ennen Milaa, mutta nykyään se tuntuu mahdottomalta! Ruokakupilla Pihla kerää sellaiset paineet että suu ei pysy kiinni vaan kapulaa rouhitaan oikein huolella ja suu aukeaa muutenkin niin, että paikka on totaalisen väärä (ei heti kulmahampaiden takana vaan takahampaissa). Pitopaikka on vielä epävarma ja tuosta nälväämisestä ei ollut aiemmin tietoakaan joten ei hyvä. Katsotaan miten tuo järjestetään sitten. Kun ollaan saatu liike varmaksi, lähdetään tässä tapauksessa hakemaan sitten vasta vauhtia. Ensin kokeiltiin toisin päin, eli leikittiin kapulalla, mutta Pihlalle se oli liikaa. Edetään siis varovaisemmin, koirien kanssa joutuu aina soveltamaan koirakohtaisesti ja pohtimaan mitä tehdään.

Peppu ei pysy maassa...

Tuo!

Täältä tullaan!

Uudestaan!

Luovutus ja broileripalkka, riittää toistaiseksi ihan hyvään vauhtiin

Jee, hyvä tyttö, ei ollut mörkökapula!

Sitten Milaan.Päätin ihan vain kokeilla Milan kanssa kapulaa ja jumaliste, sehän meni hyvin (koputetaan puuta!!!). Päätin vähän hetsata, pitää kiinni ja heittää, päästää irti ja juosta poispäin patukan kanssa kun Mila lähtee takaisin päin. Toimi! Ei saa juosta liian lujaa ja pitää tehdä patukka tarpeeksi mielenkiintoiseksi. Myöhemmin kun saadaan kuntoon tavaroiden taisteltavaksi tuominen, on tarkoitus ihan vain tehdä nouto, leikkiä ja mennä suoraan autoon ilman luovutusta. Tässäkin vaihto tehtiin patukkaan, joten ei mitään luovutusta. Mila taisi vähän hoksatakkin jujun, sillä myöhemmin kun heittelin sille lelua, alkoi se selvästi tuomaan lelua takaisin. Milallahan on todella vahva omimisen tarve ollut...Mutta kuviin!

Vau mikä lelu!

Tuolla se ooooon!!!

Tidiiii!!!

Vaihtis