Nyt kun vauhtiin päästiin videoiden kanssa niin tässä Milan 4,5kk jälkivideo:
Jälki on tehty nurmikolle, jottei pentu opi nostamaan nenäänsä joka askeleella ja "pilkkimään" ja onhan tuo nurmikko helpompi pohja opettaa jäljestys. Muutama jälki on tehty myös pellolle. Milan jälki on tällä hetkellä n.200 askelta pitkä, vanhenemista ei ole hirveästi odoteltu ja joka askeleella on toistaiseksi vielä syötävää. Suoran lisäksi on tehty serpentiiniä ja pari kulmaakin kokeiltu. Milalle kelpaa mainiosti oma ruokanappula jäljellä, loputtoman ahne kun on. Tämä onkin helppoa, Pihlalla kun pitää olla koiranmakkaraa, omaa ruokaa, jotain ekstraherkkua ilmaisuissa jne. Milan kanssa ongelmana on ollut hirmuinen vauhti, mutta sitä on saatu hyvin korjattua. Lopussa ei missään nimessä voi olla purkkia, vauhtia tulee sata kertaa lisää, joten olen päätynyt laittamaan sinne pari ruokanappulaa enemmän jotta huomaan mihin jälki loppuu. Mila on mielestäni luonnostaan hyvä nenänkäyttäjä ja sen kanssa on ilo tehdä töitä. Pieni pentuli keskittyy nenä maassa. Videolla loppusuoralla tulee yksi herpaantuminen, mutta Mila etsii heti uudestaan jäljen ilman mitään kehoitusta.
Mila paalulla: Paalulla nameja on ripoteltu muutama enemmän ja erityisesti paalukepin kohdalle.
Tarkkana:
Sitten Pihlan jäljestykseen. Meillä on koko kevät mennyt enemmän tai vähemmän huonosti ja nyt onkin tiukka peltokuuri menossa. Muutamalla metsäjäljellä on tullut niin pahaa haahuilua ja ilmaisujen ohittamista, että sinne metsään on nyt ihan turha mennä. Viime kerta pellolla meni onneksi melkein nappiin. Silittelin hetken Pihlaa ennen lähetystä ja mentiin rauhassa. Jälki mentiin tarkasti ja kulmatkin meni ok, niitä oli kaksi oikealle (edelliskerralla kulmat vasemmalle). Jälki ei ole järin pitkä, noin 200-250 askelta ja tyhjiä ehkä noin puolet kun tallasin tyyliin kolme namia, kolme tyhjää jne. Purkkeja oli jopa 4kpl että saadaan harjoiteltua ilmaisua ja lisää motivaatiota. Ilmaisut olivat hitaita, mutta suoria. Tuli hyvä mieli kun aloin jo miettiä että onko tämä meidän jälki ihan toivotonta vaan ei ollutkaan 
Esineruutukin on edistynyt todella paljon alkukeväästä (leirillä meni ihan penkin alle) ja Pihla irtoaa jo hienosti takakulmiin kun esine näytetään. Viimeksi näytettiin kaksi esinettä samalla kerralla ja molemmat haki hienosti. Esineruutu on Pihlasta aivan superkiva juttu 
Tottiksessa saa tunnustella Pihlan fiilistä. Hypyt esteellä ja A-esteellä on ollut treenin alla, ne on sujuneet ihan kivasti. Eteenmenoa ja noutoakin harjoitellaan, mutta kapulasta on tullut joku mörkö Pihlalle. Mielestäni en ole sitä koskaan pakottanut kapulaa ottamaan, mutta edelliskerralla kentällä onnistuin jotenkin (???) osumaan Pihlan päähän leikkikapulan pompulapäällä ja siitäkös Pihla pehmeänä koirana otti nokkiinsa. Mietin pääni puhki ja kapulasta tehdään nyt kivaa juttua sillä, että se tarjotaan Pihlalle joka kerta kun tulen kotiin. Pihlalla on tapana napata suuhunsa jotain ja kanniskella sitä onnellisena pitkin kämppää kun tulen kotiin, joten miksipä se ei voisi olla kapula. Testattu on ja hienosti toimii, Pihla kanniskelee korvat höröllä kapulaa. Tehdään tästä nyt se maailman kivoin juttu!
Jälkikuvia:
Äiti täältä löytyi purkki!! (Ilmaisu)
Kommentit